Pappilan koulun perustaminen
Kansakouluasetuksen antamisvuonna 1866 aloitti maassamme toimintansa vain yksi valtionapua nauttiva kansakoulu. Seuraavana vuonna niitä avattiin kymmenen. Näiden joukossa oli Akaan kansakoulu.
Vuonna 1921 voimaan tullut oppivelvollisuuslaki merkitsi suurta muutosta kansansivistyksemme historiassa. Laki edellytti muun muassa kahden vuoden kuluessa suoritettavaa piirijaon tarkistusta.
Jo alkuun oli havaittu, että Toijalan piirin alakoulun kaksi opettajaa eivät riittäneet runsaan oppilasjoukon hoitamiseen. Vuonna 1919 tilanne kävi mahdottomaksi, kun alakouluun oli tulijoita 128. Tukala tilanne ratkaistiin siten, että Pappilan kylään perustettiin oma alakoulu, joka aloitti toimintansa vuonna 1921. Ensimmäiseksi opettajaksi tuli Martta Lintula (myöh. Aalto). Koulu toimi kanttori Paasion talossa. Oppilaita oli tuolloin 20.
Heinäkuussa 1921 päätettiin hankkia koululle ensimmäiset kalusteet ja opetusvälineet. Hankintaluettelo oli seuraavanlainen:
- kaksinistuttavia oppilaspulpetteja 10 kpl
- luokkataulu ja viivoitin
- helmitaulu, yksikertainen
- opettajanpöytä ja siihen kuuluva tuoli koivusta
- sopiva koulukaappi
- 12 kpl raamatullisia kuvia ja kotieläinten ja lintujen kuvia
Koulun johtokunnan tärkeimmäksi tehtäväksi tulikin pyrkiä rakentamaan koulurakennukset perustetulle koululle. Monien vuosien, monien vaihtoehtojen ja suunnitelmanmuutosten jälkeen päätettiin vihdoin vuokrata pappilan virkatalon mailta tontti ja tilata kouluhallitukselta piirustukset 2-opettajaiselle, puurakenteiselle koulutalolle, jonka toiseen päätyyn sijoittuisi opettajan asunto ja alakoulunopettajan asunto ajan yleisen tavan mukaan ullakolle.
Puukoulu
Rakennus valmistui sitten niin, että koulutyö päästiin aloittamaan syksyllä 1927. Vihkiäisjuhla pidettiin 12.1.1927. Samana vuonna hankittiin koululle harmoni ja penkkimallinen tuoli. Vihkiäisissä musiikista vastasivat johtokunnan sihteeri Kalle Paasio sekä opettajat Oskari Tiensuu ja Martta Aalto.
Työtä tehtiin ahkerasti ensin kahden ja sittemmin kolmen opettajan johdolla ja oppilaspolvi toisensa jälkeen hankasi koulun pulpetti-istuimia. 30-luvun koulua koskevista puutteista voidaan mainita muun muassa kouluruokailun aloittaminen, kouluradiotoiminnan aloittaminen ja hiihtolomat.
Tulivat sotavuodet 1939-1944. Siirtoväen saavuttua Karjalasta tilat kävivät yhä ahtaammaksi, mutta vaatimuksista tinkien koulutyötä jatkettiin mahdollisuuksien mukaan. Vuonna 1944 Pappilan koulu oli sotilasmajoituksessa ja oppilaat kävivät koulua Toijalan koulun entisestäänkin ahtaissa tiloissa.
Kaikesta huolimatta läksyt luettiin ahkerasti, mutta tehtiin paljon muutakin. Jokainen pienikin käsi oli tarpeellinen Suomen vaikeina vuosina. Koottiin paperia ja romua, kerättiin jätepuita, marjoja, sieniä ja voikukan juuria. Pappilan koulun kuudesluokkalaisen Pentti-pojan tiedetään hakanneen kesäaikana 25 mottia halkoja ja tehneen kaikki kodin maataloustyöt isompien miesten ollessa rajoja puolustamassa.
Syksyllä 1947 oli vasta muodostetun Toijalan kauppalan kahdessa koulussa (Toijalan koulu ja Pappilan koulu) yhteensä 19 opettajaa ja 7 luokkahuonetta. Lisäksi nopeasti kehittyvä jatkokoulu oli vailla omia tiloja. Vuonna 1948 kauppala jaettiin kolmeen koulupiiriin (Toijala, Pappila ja Nahkiala).
Kivikoulu
Tarvittiin kiireesti lisää koulutilaa. Vuonna 1949 valmistui Pappilan koululle uusi 3-luokkainen tärytiili-rakenteinen erillinen koulurakennus käsittäen luokkahuoneiden lisäksi juhlasalin, veistohuoneen ja koulukeittolan ruokailuhuoneineen. Vuoden 1950 puolella pidettyjen koulujen vihkiäisjuhlan aikana oppilasmäärä oli n. 190.
Vuonna 1976 peruskoulu-uudistuksen aikana oppilasmäärät nousivat vauhdilla ja koulu alkoi toimia 6-opettajaisena. Ennen vuotta 1992-1993 tapahtunutta saneerausta koululla oli suoritettu seuraavanlaiset rakennemuutokset:
- Puukoulun opettaja-asunto muutetiin luokkahuoneeksi, opettajanhuoneeksi ja varastoksi.
- Kivikoulun ruokasali-keittola jaettiin väliseinillä keittiöksi, opettajainhuoneeksi ja henkilökunnan sosiaalisiksi tiloiksi.
- Juhlasalin perällä ollut varastotila yhdistettiin saliin poistamalla väliseinä.
- Yläkerroksen opettajainhuone yhdistettiin luokkahuoneeseen väliseinän poistamisella.
- Kellarinkerrokseen rakennettiin oppilaskäymälät. Näin poistui historiaan Hämeenläänin viimeinen ulkopuusee.
Kivikoulun laajennus
Koulun suurempaa peruskorjausta ja laajennusta oli alustavasti suunniteltu jo 70-luvulla. Valtuusto myönsikin määrärahan koulun suunnitteluun ja piirustusten laatimiseen. Arkkitehti Mikko Knuuti teki useita luonnoksia koulun laajennuksesta. Monien neuvotteluiden ja kompromissien jälkeen päädyttiin lopulta ratkaisuun, joka on tänään nähtävänä. Monitoimihallin rakentaminen siirsi koulun saneerausta vuodella, mutta marraskuussa 1992 kaivinkoneet tulivat tontille ja remontti alkoi.
Myöskin irtaimistoon osoitettiin kohtuullinen määrä varoja ja niin opettajat kuin oppilaatkin tullessaan syksyllä -93 kouluun huokaisivatkin: ”Onko tämä mahdollista?”. ”Museosta on tehty nykyaikainen koulu kaikkine mahdollisine opetusvälineineen”.
Koulun johtajat
Martta Aalto 1921-1927
Juho Oskari Tiensuu 1927-1945
Tuomo Saurio 1946-1951
Arvo Taivainen 1951-1956
Ari Yrjänä 1956- 1993
Ulla Eränen 1994-2006
Pertti Arvonen 2005-2008
Mika Luukkanen 2008-2013
Matti Koppanen 2014-
Pitkäaikaisimmat opettajat ja muu henkilökunta
Opettajat
Martta Aalto 45 v.
Kaija Yrjänä 39 v.
Ari Yrjänä 37,5 v.
Liisa Villanen 35 v.
Niilo Villanen 27 v.
Irma Leino 26 v.
Ulla Eränen 25 v.
Tuovi Mattila 22 v.
Eija Tauren 18v.
Juho Oskari Tiensuu 18 v.
Pertti Arvonen 16 v.
Henkilökunta
Kerttu Ylimutka 35 v.
Juho Ylimutka 35 v.
Liisa Pohjola 35 v.
Hannu Nurminen 27 v.
Iida Utter 20 v.
Hilja Karirinne 20 v.
Armi Lahdenmäki 20 v.
